Työttömyys ei johdu yrittämisen vaikeudesta

Piraattipuolueen Petrus Pennanen on alkanut blogissaan ihmettelemään samanaikaista työttömyyttä ja työvoimapulaa. Yrittäjänä toimiva Pennanen kertoo tarinan avoimeksi ilmoittamastaan työpaikasta, johon kaiken järjen mukaan pitäisi vyöryä hakemuksia, mutta johon kukaan ei kuitenkaan hakenut.  Tämän tarinan innoittamana hän käy läpi poliittisia aloitteitaan vastaavan tapahtuman välttämiseksi tulevaisuudessa.

Pennasen ehdotuksissa on paljon täysin suositeltavia aloitteita, kuten akateemisen vapauden lisääminen ja koulutuksen laatuun panostaminen. Nettikulttuurille uskollisena omistan tämän kirjoituksen kuitenkin muuan huomiolle, joka ei ole erityisen hyvin perusteltu. Pennanen kirjoittaa yritystoiminnan roolista työttömyydessä seuraavasti:

"Työpaikat eivät synny poliitikkojen päätöksillä vaan yrittäjien työllä."

Jos väite pitäisi sinänsä paikkansa, voisimme odottaa valtavaa työllisyyttä korkean yrittäjyyden maissa. Silti liitteenä oleva yrittäjyysastetilasto antaa ymmärtää, että korkean yrittäjyyden maat ovat suorastaan niitä kaikkein kriisiytyneimpiä. Lähes minkä tahansa vuoden tilasto mistä tahansa maanosasta toistaa samat lukemat vain muutamin poikkeuksin: yrittäjiä löytyy eniten köyhistä maista, ja rikkaissa maissa yritetään hyvin vähän.

Ilmiölle on monia selityksiä, mutta selityksistä riippumatta, ainakaan Kreikalle, Espanjalle ja Portugalille yritystoiminta ei ole tuonut pelastusta. On vaikea kuvitella, että Suomi olisi poikkeus. Tilastot eivät tarkoita sitä, että yrittäjyys olisi haitallista taloudelle, vaan sitä, että yrittäjät ovat useammin seuraus kun syy. Kun taloudella menee huonosti, pakkoyrittäjyys yleistyy. Kun taloudella menee hyvin, löytyy työpaikkojakin, ja yrittäjyys vähenee.

Yleisestikin ajatus siitä, että yrittäjät olisivat taianomaisia haltioita, jotka puskevat työpaikkoja ulos pyhällä yrittäjyydenvoimallaan, on outo. Jos työttömyystilanteen parantaminen vaatii avoimia työpaikkoja, niin yhtä tärkeää on ymmärtää, että avoimet työpaikat vaativat (ainakin markkinataloudessa) firmalle maksukykyistä asiakaskuntaa. Rahan kiertokulku on ympyränmuotoinen ketju, jossa kukin lenkki on yhtä tärkeä, ja joka lopettaa toimintansa heikoimman lenkin kohdalla. Suomen heikoin lenkki ei ole yrittäjien määrä, vaan se, että markkinamme ovat paisuneet koko kylmän sodan ajan, ja niiden on hankala paisua enää kovin paljon lisää. Maamme painii ikuisen talouskasvun ongelman kanssa: mistä nyhtää vielä muutama asiakas lisää, ja mistä kiskoa vielä se viimeinen halpa raaka-aine? Viimeisimpään kysymykseen monen oikeistolaisen vastaus tuntuu kuuluvan: "työvoimasta."

Vaan entäs kohtaanto-ongelma?

Pennasen varsinainen pointti olikin jo ihan oikea. Tosiaan, ala- ja aluekohtaiset erot työttömyydessä voivat olla suuriakin, ja ainakin teorian tasolla on täysin mahdollista olla samaan aikaan työttömyyttä ja työvoimapulaa. Se, että kuinka suuri ongelma on kyseessä, on kuitenkin Suomen nykytilanteessa monimutkainen juttu. Mm. Taloussanomien jutussa vuodelta 2013 esitellään tutkimus, jonka mukaan työvoimapula, alakohtainen tai ihan muuten vain, on liian monella alalla keksitty juttu. Lainaus uutisesta:

"Suomessa oli tämän vuoden huhtikuussa työttömänä noin kaksi siivoojaa jokaista vapaana olevaa siivoojan työpaikkaa kohti. Kokkeja ja keittäjiä oli tuolloin työttömänä 4,7 hakijaa paikkaa kohti, perushoitajia sekä hammashoitajia kaksi, kertoo Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) tänään julkistettu Onko työvoimapula totta? -tutkimus.

Tutkimuslaitos ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ovat huolissaan siitä, että työvoimahallinnon laatiman ammattibarometrin mukaan monet alat voidaan luokitella työvoiman vaikean saatavuuden aloiksi, vaikka työttömien määrä olisi moninkertainen avoimien työpaikkojen määrään verrattuna."

Samassa uutisessa toki huomautetaan myös muutamasta alasta, jossa työvoimapula on totista totta, mutta näiden muutaman alan avoimet työpaikat eivät paljoa helpota Suomen työttömyyttä. Ei siis missään tapauksessa kannata kyseenalaistaa Pennasen kokemusta, se on varmasti totta, mutta olipa Taloussanomissa kommenttia myös siitä, miksi tällaista voi tapahtua:

"Kannisen mukaan työpaikka täyttyy, kun työnantajan tarjoama palkka saavuttaa tasapainon suhteessa työtuntimäärään. Jos palkka jää alle sietorajan, työnantaja ja työntekijä eivät kohtaa."

Työttömyys syntyy kaikkein keskeisiltään osin markkintaloudesta, ja tarkemmin puhuttunan työvoiman kysynnän ja tarjonnan epäsuhdasta. Maamme avoimet työpaikat mitataan kymmenissä tuhansissa, mutta jo pelkästään tilastollisia työttömiä on 300 000. Niin jalolla asialla kuin ollaankin, niin työttömyyttä ei voi kovin pitkälle selittää työvoiman ns. "kohtaanto-ongelmalla".

En vihaa yrittäjiä

Vaikka annankin tässä kovaa huutia Pennasen tekstille, kannattanee huomauttaa, että juuri pienyrittäjien tilanne on ihan oikeasti absurdi. Itsensätyöllistäjien elannon kattavuus ja turva ovat ihan oikeasti huonot, ja niiden tasoa pitää nostaa. On kuitenkin erotettava kysymykset siitä, kohdellaanko pienyrittäjiä hyvin, ja siitä, onko pienyrittäjyys vastaus työttömyysongelmaan. Pienyrittäjien tukalaa tilannetta pitää korjata, mutta se on sosiaalinen ongelma, ja jos siitä odottaa vastausta työttömyyteen, saa sitä vastausta odotella hyvin pitkään.

SimoSuominen
Suomen Kommunistinen Puolue Tampere

Vuonna 1989 syntynyt kolamies, aktivisti ja kommunisti Tampereelta. Varsinaiseen blogiini löydät osoitteesta simosuominen.wordpress.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu