Simo Suominen Puolueellista vasemmistopolitiikkaa

Palkaton harjoittelu ei ole OK

  • Palkaton harjoittelu ei ole OK

SDP:n Oulun piiri joutui somemyrskyn kohteeksi kun Orjafirmat- niminen facebooksivu jakoi kuvakaappauksen piirin sivulla ilmoitetusta työkokeilupaikasta. (Kuva liitteenä.) Piiri poisti ilmoituksen myöhemmin pahoitellen, että se oli tehnyt virhearvion. Kuitenkin vielä samana päivänä SDP:n Oulun piirin toiminnanjohtaja Terhi Mustakangas julkaisi blogikirjoituksen, jossa väitetään että palkaton työharjoittelu on suorastaan hyödyksi työttömälle.

Tämän episodin jälkeen on tietenkin kyselty, että mikä oli se virhearvio josta puhuttiin, kun kerta kanta palkattomiin kokeiluihin on kuitenkin tämä. Piirin machiavelliläistä PR-toimintaakin vakavampaa on silti Terhi Mustakankaan blogikirjoitus ja kuva, jonka se antaa puolueen linjasta liittyen palkattomaan harjoitteluun. Koska kirjoituksessa vilisevät virhekäsitykset palkattomasta harjoitteluista ovat näemmä edelleen elossa ja vieläpä poliittisessa vasemmistossa, kerrataan vielä miksi palkattomat työkokeilut eivät ole OK.

Ensinnäkin palkattomat harjoittelut ja työkokeilut eivät ole työttömän etu. Palkattomat harjoittelut eivät lisää työllistysmismahdollisuutta, ja pahimmillaan ne jopa haittaavat sitä. Tämä epäintuitiivinen tutkimustulos on tarkemmin ajateltuna ihan looginen, sillä palkattoman harjoittelun kautta työllistymisen vaihtoehto on harvoin työttömyys, vaan sen sijaan palkaton harjoittelu tehdään usein suoraan palkalliseksi työllistymisen kustannuksella. Jos firma haluaa työntekijän, se palkkaa sellaisen. Ainoa kysymys on, että edeltääkö palkkaamista palkaton jakso työntekijän kustannuksella.

Koska aika ajoin kuulee useita anekdootteja siitä kuinka työharjoittelu on väitetysti auttanut työpaikan saamisessa, tätä pointtia on hankala painottaa tarpeeksi. Ihminen voi olla työharjoittelussa tai työkokeilussa, ja sitten saada työpaikan. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin sanoa että työpaikka on saatu juuri työkokeilun takia. Tuhatkaan anekdoottia ei vedä vertoja tilastollisen mittakaavan analyyttiselle tutkimukselle.

Yksi tutkimus löytyy ihan kotoisesta Suomesta. Paltamossa suoritettu tukityöllistämisen kokeilu on monien mukaan ollut onnistunut, mikä on sinänsä mielenkiintoista, sillä työllisyyteen se ei juuri vaikuttanut. Koska työttömyys johtuu työvoiman kysynnän ja tarjonnan suhteesta, ei työkokeilu voi työttömyyttä helpottaa. Niin kauan kuin tällaiset työvoimapoliittiset toimenpiteet kiusaavat työtöntä, mutta eivät puutu työvoiman kysyntään ja tarjontaan, työttömän keskiarvoinen mahdollisuus työllistyä pysyy samana. Lainaus Aamulehden tekemästä jutusta:

"Vattin tutkimusryhmän johtaja Kari Hämäläinen toteaa, ettei kokeilu juuri luonut pysyviä työpaikkoja työvoimatalon ulkopuolelle. Samanlaisia ovat kokemukset muistakin tukityöllistämisen malleista. Jos työttömän työpanokselle ei ole kysyntää, on sitä työvoimapolitiikan keinoilla vaikea luoda. Se koskee erityisesti pieniä paikkakuntia ja vaikeita aikoja, muttei pelkästään."

Muuan toinen amerikkalainen tutkimus vahvistaa väitteen siitä, että harjoittelu ei lisää työllistymismahdollisuuksia lainkaan. Lainaus tutkimuksen raportista:

"These experiences were followed in “effectiveness” by paid internships with federal government agencies (59 percent), paid internships with nonprofit organizations (51 percent), and paid internships with state or local governments (47 percent). By contrast, students with unpaid internships generally did worse in getting full-time job offers regardless of the type of organization with which they held the internship. The best offer rate for students with unpaid internships came for those working in not-for-profit organizations. However, that offer rate (41 percent) was lower than any of the categories of paid internships. Overall, students with unpaid internships did have a higher percentage of job offers (39.5 percent) than did students with no internship experience at all (38.6 percent). However, the difference was marginal. "

On tietenkin totta, että työkokeilussa voi oppia jotain ja saada hyvää lisää CV:hen. On kuitenkin yhtä totta, että palkallisessa työssä oppii aivan yhtä hyvin.

Paljon ylimielisempi ja jopa holhoavan elitistinen väite on se, että työttömät tarvitsevat toiselle ihmiselle tehtyä työtä pysyäkseen yhteiskuntakelpoisina tai ihan vain psyykkisesti kasassa. Jos ihminen väistämättä tarvitsisi palkkatyötä pärjätäkseen, niin miten me olemme pärjänneet kaikki ne vuosisadat ja vuosituhannet ennen säännöllistä päivätyötä? Tätä ei pidä ymmärtää väärin, sillä ihmisen psyyke tietenkin tarvitsee virikettä, se on kiistaton tosiasia. Ei ole kuitenkaan perusteltua väittää, että mikäli ihminen ei tee nimenomaan työtä jollekin toiselle, niin silloin hänellä ei voi olla virikkeitä ollenkaan. Tällä argumentoinnilla palkattoman työn pomo yrittääkin enemmän vakuutella itseään kuin muita.

Kaikkein huolestuttavinta Mustakankaan kirjoituksessa oli se huoleton tapa, jolla palkaton työ kuitataan normaaliksi ja hyväksyttäväksi asiaksi. Palkattoman työn teettäminen on kielletty ihmisoikeussopimuksissa kovin selvästi, sikäli kuin se on rajattu toisille ihmisille tehtyyn työhön ja liike-elämään. Koska puolueen piirijärjestö ei ole kotitalous, ja vapaaehtoistyöstä ei ole kyse, myös puolueen piirijärjestön kohdalla palkaton työ on ehdottomasti kielletty.

Minkäkö takia sitten palkattomia harjoitteluja edelleen on? Palkattomat työkokeilut ja harjoittelut on saatu lakiteknisesti toimimaan sikäli, että niiden väitetään olevan työnantajalle haitallinen toiminto. Työkokeilijan saama opastus ja harjoittelun tuoma paperityö vievät työaikaa muilta työntekijöiltä, ja tämän väitetään tekevän harjoittelusta kannattamatonta. Harjoittelijalle ei lain mukaan tarvitse maksaa palkkaa, jos työsuhde on rahataloudellisesti lahja työnantajalta harjoittelijalle.

Koska hajanaisia opastusminuutteja sekä muun paperityön lomassa tehtyjä lomakkeita on liki mahdoton laskea euromääräisesti yrityksen tai yhdistyksen kirjanpidosta, varsinaisia oikeusjuttuja on hankala aloittaa mistään harjoitteluista tai kokeiluista. Sen sijaan arkinen oikeustaju sanoo, että jos joku taho aktiivisesti näkee vaivaa löytääkseen harjoittelijan tai kokeilijan, ei työsuhde voi ainakaan kovin dramaattisesti olla tappiollinen moiselle taholle. Tältä kantilta SDP:n harjoittelijanhaku on mauton täysin riippumatta siitä olisiko työpaikkaa myöhemmin tullut tai ei.

Työttömille työnhakijoille on tämän aiheen yhteydessä hyvä sanoa, että on vaikea kuvitella mitään hakijalle hyödyllistä syytä hyväksyä mitään harjoittelu- tai työkokeilupaikkaa. Nykyjärjestelmä ikävä kyllä pakottaa hyväksymään harjoitteluita valmistumisen tai sosiaaliturvan menettämisen uhalla, mikä on tietysti oma lukunsa. Jos kuitenkin työnhakijalla on lainkaan valinnanvaraa, mene mieluummin vaikka vapaaehtoistöihin, mutta älä aloita tukien ja paperityön kannalta hankalaa ja ihmisoikeudellisesti haasteellista palkatonta työkokeilua. Se ei tutkitusti hyödytä sinua taloudellisesti millään tavalla, ja psyykkistä mielihyvää työnteosta on paljon helpompi saada vapaaehtoistyön kautta.

Yleisemmin puolueilta olisi mukava nähdä kerrankin jonkin asteista lukeneisuutta ja suhteellisuudentajua asian suhteen. Se, että Suomen suurimmaksi "työväenpuolueeksi" ajateltu puolue vasemmalla kädellä huitaisten sivuuttaa palkattoman työn ongelmia, on äärimmäisen huolestuttavaa. Toivon jokaisen SDP:n tukijan harkitsevan, että onko tämä sellainen linja, jota voi antaa puolueeltaan anteeksi ja jatkaa puolueen tukemista. Vaikka suomalaiset tuppaavat antamaan omia rikoksiaa herkästi anteeksi, useimmissa muissa kulttuureissa kevyt suhtautuminen ihmisoikeuksiin on vakava asia. Arviolta joka kymmenes suomalainen tekee työnsä ilman palkkaa, joten aihe on kansantaloudellisesti merkittävä, ja sen pitäisi olla poliittisesti näkyvämpi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän katriinakajannes kuva
Katriina Kajannes

Sanopa, mikä puolue ei hyötyisi työttömistä, ja minkä puolueen kannattajat ja jäsenet eivät syyttelisi työttömiä (laiskoiksi, riippumattoilijoiksi, etujen metsästäjiksi, sairaiksi, alkoholisteiksi, työkyvyttömiksi) ihan julkisesti ja omalla nimellä.

Toimituksen poiminnat